Mieskuorolaulun oiva oppitunti

Raimo Rytöhonka, Pohjalainen, 9.5.2005

Polyteknikkojen Kuoro. Kirkkokonsertti Vaasan kirkossa 7.5.2005 klo 18:00. Joht. Juha Kuivanen. Ohjelmassa pääosin kotimaista mieskuoromusiikkia,

Kuulan ja Madetojan sekä Eero Hämeenniemen ja Jaakko Mäntyjärven mieskuorolauluja.

VAASA

Raimo Rytöhonka.

Polyteknikkojen Kuoro on vuosikymmeniä Ylioppilaskunnan Laulajien ohella kunnialla edustanut suomalaisen mieskuorolaulun huippua maamme rajojen ulkopuolellakin. Muitakin ansiokkaita mieskuoroja maastamme toki löytyy lähes ”joka niemessä, notkossa ja saarelmassa” ja voikin ajatella, että oman rikkaan osan laulukulttuuriamme olemme saaneet aikoinaan maahamme itäkaakon suunnalta tulleesta runonlaulannasta kuten kansalliseepostamme Kalevalaa tutkiessa käy ilmi kun maamme länsiosan laulukulttuuri näyttäisi puolestaan saaneen vaikutteita rikkaaseen lauluperinteeseensä maahamme myös lännestä päin saapuneista kansanmusiikkivaikutteista, jotka ilmeisesti ovat olleet osana monimuotoista ja rikasta viikinkikulttuuria. Emme saa myöskään unohtaa saamelaista ”joikhaa”, jonka alkujuuret lienevät lähempänä Pekingiä kuin Helsinkiä.

Polyteknikkojen Kuoro lauloi Vaasan kirkossa runsaan ja taiteellisesti huipputason ohjelman. Kuoron kokoonpano on hyvin tasapainotettu korkeimmasta tenorista aina ”Syvässä kellarissa” – (Im tiefen, dunklen Keller) bassoon saakka. Laulettu teksti on luonnollisesti selvää ja moitteetonta kuulijan kannalta eikä tonaalisia epäpuhtauksia esiinny.

Laajasta konsertin ohjelmasta pääosa rakentui Toivo Kuulan ja Leevi Madetojan mieskuoromusiikin helmiin, jotka jo vuosikymmeniä ovat muodostaneet maamme ”laulumiesten” ohjelmiston rungon. Aivan oman lukunsa ansaitsivat konsertissa kuullut Madetojan ”Valkeat kaupungit” ja ”De Profundis” V-A. Koskenniemen sanoihin sekä ikituore, ”Suvi-illan vieno tuuli” Eino Leinon sanoihin, jossa kuoron kokonaissointi oli riipaisevan kaunis ja kuulijaa syvältä koskettava. Eero Hämeenniemen ja Jaakko Mäntyjärven modernia kuoromusiikkia, jossa olin kuulevinani itäisten, suurten kulttuurien vaikutteita, kuunteli nautinnolla jo siitäkin syystä, että laulut olivat perinpohjin harjoitetut ja tavanomaisista kuoromusiikin kaavoista edukseen poikkeavat. Harvoin jos koskaan lienee Vaasan kirkossa mieskuoro laulanut Heather Schmidtin ”Man, Homme, Mensch” -miniatyyria; se taisi olla ensi esitys vaasalaisille. Kuoron kirkkokonsertti oli eräs kuorofestivaalin suurista musiikkitapahtumista. Pääsimme kuulemaan hiottua ja puhdasta sekä tekstiltään moitteettoman selvää mieskuorolaulua. Vaasalaisia kuoromiehiä oli konserttia kuulemassa niukanlaisesti kuten tavallista. Mieskuoromusiikin ystäviä sitäkin enemmän.