Miehisen elämän värikkäitä kuvia

Pentti Mäkinen, Etelä-Suomen Sanomat, 4.2.2006

Sinfonia Lahden kevätkausi jatkui torstaina kolmella teoksella, joiden yhteinen nimittäjä oli mies ja miehen tie. Viime vuosina on värikkäästi kuvattu, kuinka miessukupuoli on ajautunut/ajettu yhteiskunnassa sivuraiteelle. Konsertissa kuultujen teosten historialliset aiheet kertoivat, että on sitä typeryyttä ollut aina.

Jouni Kaipaisen orkesteriteoksessa Sisyfoksen uni elämässään viekkautta ja petollisuutta harrastanut Sisyfos saa helvetissä rangaistuksen, jossa hän vierittää kivenlohkaretta vuoren rinnettä ylös, mutta aina lähes huipulle päästyään murikka vierii alas. Tämä päättymättömän työn kirous voi olla monelle nykypäivää, myös työttömyyden kuvauksena.

Kaipainen kuuluu ”nuoriin” säveltäjiin, jotka ovat monipuolisesti tarkastelleet euroopalaisen musiikin tilaa. Hänen musiikissaan ovat tyylit vaihdelleet, mutta lähes aina hän ottaa myös kuulijan vastaanottokyvyn huomioon.

Sisyfoksen uni ei ole ohjelmamusiikkia, mutta kyllä siitä selvästi hahmottaa juonen ja teoksen unenomaisuuden. Musiikissa seuraa toistuvasti tihenevästi kohoava tunnelma, joka purkautuu laskeviin kuvioihin. Unenomainen pehmeä leijailu kertoo, mistä Sisyfos uneksii, eli ihanasta vapauttavasta sammalvuoteesta.

Kaipainen on toteuttanut ajatuksensa taitavasti, eikä kuulijan tarvitse kuin nauttia. Hannu Linnusta on kasvanut kapellimestarina hieno värikkäiden teosten tulkki, ja Sinfonia Lahtihan on ollut sitä jo vuosia.

Tuhma eli tyhmä

Aarre Merikanto oli ensimmäisiä modernistejamme. Populäärin isänsä varjosta hän kulki omia polkujaan arvostukseen. Tuhma mieskuorolle ja orkesterille voitti ensimmäisen palkinnon vuonna 1956 Kulttuurirahaston sävellyskilpailussa.

Nykykielen mukaan tuhma tarkoittaa enemmän tyhmää, ja siitähän teoksessa on kyse. Toivo Lyyn runon Jussi metsästää metsoakkaa, siis koppelonaarasta, muttei osu siihen millään. Kun koira ei saa lintua vainutuksi, suuttuu Jussi ja heittää peniä kalikalla, jolloin koppelo haukun pelästyttämänä lentää tiehensä. Sen pituinen se.

Polyteknikkojen kuoron sointi on komeaa kuultavaa, jäntevää, puhdasta ja terveellä tavalla nuorekasta. Tuhman mieskuoro-osuus tuo mieleen Sibeliuksen Kullervon iskevän tyylin, mutta orkesteriosuus on yksinkertaisempaa ja helpompaa. No, olihan tuo Jussikin yksinkertainen.

Teos ei ole musiikin historian merkkipaaluja, mutta ehjä ja energinen esitys teki siitä miellyttävän.

Tuntui ylipitkältä

Franz Lisztin Faust-sinfonia pohjautuu Goethen myyttiseen tarinaan, vaikkakin monet muutkin kirjailijat ovat aiheseen syventyneet. Liszt pyrki sinfoniassan yhdistämään runouden, kuvataiteen, jopa arkkitehtuurin aineksia kokonaistaideteokseksi Wagnerin tapaan. Sitä ei nyt vaan koskaan tullut, mutta syntyi suuri ja värikäs teos.

Faust on vanheneva mies, joka huomaa menettäneensä nuoruuden, rikkauden ja rakkauden, joten on aika päättää hyödytön elämä. Paholainen antaa vielä tietyin ehdoin mahdollisuuden saavuttaa nämä asiat.

Liszt käyttää värikkäästi orkesteria ja eri soitinkokoonpanoja, mutta hänen melodiansa ovat perin persoonattomia keskiarvoja vaikkapa Beethovenilta ja Berliozilta. Siksi teos tuntuu ylipitkältä.

Hannu Lintu ja orkesteri tekivät kuitenkin valtaisan työn energiallaan ja taidoillaan. Lukuisat soolot seurasivat hienosti toisiaan, ja pienen herpaantumisen jälkeen tunnelma kohosi jälleen huippuunsa. Myös Mati Turin pieni osa sujui mallikkaasti.

Sinfonia Lahden sinfoniakonsertti 2.2. Sibeliustalossa. Hannu Lintu, kapellimestari, Polyteknikkojen Kuoro, solistinaan Mati Turi, tenori. Kaipainen, Merikanto, Liszt.