Teekkareita on kautta aikojen pidetty hyvien juhlien järjestäjinä. Kun juhlissa on ystävien sekä hyvän ruoan ja juoman lisäksi yhteislaulua, syntyy sitsi. Polyteknikkojen Kuoron levy ’Bacchuskin joi’ (1983) esittelee PK-laisen sitsin tervetulotoivotuksesta päättyvän juhlan tunnelmiin asti.

’Bacchuskin joi’ on teekkariperinnettä valloittavimmillaan, iloista ja kevyttä, hyvän ruoan ja juoman maustamaa vapaata oloa. Levyn laulut ovat osin teekkarien käsissä muotoutunutta kansanperinnettä, osin tunnettujen säveltäjien kuten di Lasson, Bellmanin ja Mozartin musiikkia. Ne kertovat viinistä ja maallisista iloista, mutta muistuttavat myös: “Ah, lauluveikko, laulusikin kohta muisto vain on. Kauniina kerran se soikohon!”

”’Bacchuskin joi’ on hieno näyte siitä kamarikuoromaisesta tyylistä, jonka Heikki Saari on PK:hon kehittänyt. Soinnissa on sellaista luonnollisen hienostunutta kauneutta ja lämpöä, jota saa nykyään melko turhaan etsiä muista suomalaisista mieskuoroista.” — Hannu-Ilari Lampila (HS, 1983)