Länsiön Me on voimakkaiden kudosten kantaatti

Helsingin Sanomat, 14.5.2004
Samuli Tiikkaja

Radion sinfoniaorkesteri ja Polyteknikkojen Kuoro Finlandia-talossa. Sakari Oramo, kapellimestari. Kuoron valmennus Tapani Länsiö. - Stravinsky, J. Strauss nuorempi, Länsiö.

Polyteknikkojen Kuoron historiaan osuu tänä keväänä kaksi virstanpylvästä: ensinnäkin kuoro täyttää sata vuotta, toiseksi kuoroa 20 vuotta johtanut Tapani Länsiö päättää johtajakautensa. Syntymäpäivää juhlistaakseen ja Länsiötä kiittääkseen PK ja RSO kantaesittivät Länsiön uuden teoksen Me. Me on täynnä voimakkaita, jopa väkivaltaisia kudoksia. Länsiön musiikki pulppuaa eteenpäin pikkutarkoin yksityiskohdin, joista syntyy yhdessä laajoja ja äänekkäitä kaistoja. Me kihisee ekspressiivisesti, ilman suurta kauneudenkaipuuta.

Kolmiosaisen kantaatin ääriosissa Länsiö käyttää teksteinä japanilaisia tanka-runoja. Niiden aforistinen niukkuus kohdistaa huomiota musiikkiin, vaikka ensimmäisen osan jankuttava tekstinkäsittely pyrkii myös etualalle. Keskimmäisessä osassa laajakaarisempi teksti antaa mahdollisuuden pehmeämpään, suoralinjaisempaan sävellystyyliin. Eeppisyyteen taipuvaisen mieskuoron laulamana ensimmäisessä persoonassa kerrottu runo tosin vaikuttaa melko vieraannutetulta.

Igor Stravinskyn varhaisteoksissa on samanlaista yksityiskohtien kuhinaa kuin Länsiön teoksessa. Scherzo fantastiquessa Stravinsky ei vielä tavoita samanlaista orkesterinkäytön suvereeniutta kuin muutamaa vuotta myöhemmin syntyneissä kolmessa baletissa. Petrushkan jälkeen sävelletty viisiminuuttinen kantaatti Zvezdoliki (Tähtikasvoinen) kielii puolestaan balettien suosiosta ja säveltäjän maineen kasvusta, sillä näin epäkäytännöllistä ja vaikeaa teosta olisi tuntemattoman säveltäjän hankala saada esitetyksi. Syynä on teoksen suppeuden ja esittäjäkaartin laajuuden välinen ristiriita: viisi minuuttia kestävään kantaattiin tarvitaan toistasataa soittajaa ja laulajaa. Orkesteri, kuoro ja kapellimestari olivat hyvässä vedossa tässä ja muissakin teoksissa.