PK:sta julkaistut jutut lehdissä ja muissa medioissa

Moni-ilmeinen Polyteknikkojen kuoro

Lauri Otonkoski, Helsingin Sanomat, 15.5.2008
Polyteknikkojen kuoro Ritarihuoneella. Petrus Schroderus, tenori. Joht. Juha Kuivanen. Hannikainen, Merikanto, Palmgren, Fougstedt, Madetoja, Kuula, Sibelius, Talvitie, Poulenc, Saint-Saëns, Strauss.



konsertti. Kautta runouden historian on säkeen kertaus tai toisto ollut suosittu konsti luoda tukirakenteita ja lähestyä loitsun tunnelmaa. Mikko Rimminen onnistuu hienosti runossaan Kyklooppi näissä tavoitteissa varsin arkisen oloisella repriisillä: ”Tapan kärpäsiä”.



Tekstin myötä toistuvaa säettä kierrellään spiraalinomaisesti. Sävyt muuntuvat traagisempaan suuntaan, kunnes lopun eräällä tavalla nulikkamainen käänne palautuu huumorin puolelle.



Riikka Talvitien säveltämänä Rimmisen runo tuntuu alkupuolellaan saavan melko naturalistisen ja osoittelevan tulkinnan. Kuoro imitoi kärpästä: bzzz. Polyteknikkojen kuoro tuntuu toki hallitsevan rytmisesti iskevän puhekuoroilmaisun.



Mutta tarkalla tekstivaistollaan myös Talvitie rakentaa kontrastin. Säe ”Aurinko nousee” aloittaa tunnoiltaan ja rakenteiltaan polyfonisemman taitteen, jossa runon ristiriidat ja varjona kulkeva traagisuus saavat soivan asunsa.



Polyteknikkojen kuoron kevätkonsertin ohjelma oli laadittu viisaan monipuolisesti. Alun kansallista romantiikkaa hehkuttava valikoima sisälsi sellaisia ”pakollisia” hittejä kuten P. J. Hannikaisen Kevätsointuja, Aarre Merikannon Juhannus, Nils-Eric Fougstedtin Romanssi sekä Sibeliuksen Sydämeni laulu ja Rakastava, solistivieraanaan tenori Petrus Schroderus.



Riikka Talvitien kantaesityksen jälkeen siirryttiin Manner-Euroopan puolelle: Poulenc, Saint-Saëns, Richard Strauss. Juha Kuivasen johtamana Polyteknikkojen kuoro on edelleen osaava ja moni-ilmeinen laulajisto, joka kantaesityksineen tietää roolinsa suomalaisen musiikin historiassa. Tälle tasolle saavuttua ei pitäisi sietää edes konsertin loppupuolella hetkittäin ilmaantuneita sävelpuhtauden ongelmia.



Mutta kuten nuorisotutkija Tommi Hoikkala eräässä radiopaneelissa vastasi kysymykseen ”Mikä pelastaa maailman?”: kuorolaulu.


Kultaan valetut kuvat ja sävellykset

Matti Lehtonen, Turun Sanomat, 11.5.2008
• Kultakausi. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. PKCD 2008.


Synesteettiset ilmiöt ja pohdinnat ovat kiehtovia niin avantgardistisissa kuin perinteisissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi 1800-1900-lukujen vaihteen sävel- ja kuvataiteen asettamista rinnakkain voi tuskin pitää minään yltiölennokkaana ideana, mutta tapaa jolla Polyteknikkojen kuoro (PK) tekee sen, on syytä kehua ehdottoman tyylikkääksi ja toimivaksi.


PK:n viimeisin levy Kultakausi pitää nimittäin sisällään tarkoin valikoidun katsauksen mainitun ajankohdan mieskuoromusiikkiin ja maalaustaiteeseen. Levyn kansien sisään on noukittu kahdeksan maalausta ns. kultakaudelta, muun muassa Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Halosta ja Järnefeltiä, sekä itse levylle Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin sävellyksiä.


Niin musiikki kuin maalauksetkin on varustettu kompakteilla mutta sopivan syvällisillä esittelyteksteillä.


Modernia ja paatoksetonta.


PK on laulanut vuodesta 2004 Juha Kuivasen johdolla. Tuona aikana uusi johtaja vaikuttaa tehneet määrätietoista työtä kuoron soinnin muokkaamisen saralla. En syytä PK:ta peesaamisesta, mutta päämääränä tuntuu olevan samanlainen homogeeninen ja keveä soundi kuin Ylioppilaskunnan Laulajilla.


Ja varsin huomattavia tuloksia Kuivanen onkin jo muutamassa vuodessa saavuttanut. Sointikuva ei falskaa minkään stemman osalta ja balanssikin on mallikelpoisessa jamassa. Ohenteella laulava ykköstenori yltää helposti korkeaan rekisteriin ja kellaribassot hoitelevat örinäosuuden tuhdisti esimerkiksi Sibeliuksen laulussa Terve kuu.


Kuivasen tulkinnallinen ote edustaa modernia, paatoksetonta linjaa, mikä nyt tietenkään ei ole erityisesti allekirjoittaneen mieleen. En missään nimessä kaipaa vuosikymmenten takaisia kauheita maneereita hirvittävine glissandoineen ja veteline tempoineen.


Sen sijaan pitäisin laveampia agogiikkaratkaisuja yhä arvossaan. Tosin esimerkiksi Kuulan Virta venhettä -laulussa PK maalaa eteemme musiikin ja tekstin mitä pateettisimmat tunnelmat ja syvämietteisimmät pohdinnat sangen kouraisevasti.


Mutta monessa muussa laulussa tempo on minun makuuni liian kerkeä. Puhumme nyt tietenkin pelkästään makuasioista.


PK:n suorituksille voi antaa avokätisesti tunnustusta rytmisestä tarkkuudesta ja sävelpuhtaudesta. Kuoro niinikään tavoittaa pääasiassa laulujen ominaistunnelman koskettavasti.


Petrus Schroderus laulaa komeasti Rakastavan tenorisoolon – viljellen tosin korkeissa sävelissä ehkä hiukan liikaa italialaismaneereja.



Linkki Turun Sanomien arvosteluun

Sibelius ym. (Kultakausi)

Kare Eskola, Rondo, 1.5.2008


Tällaista levypakettia kelpaa silmäillä! Hienot kuvat, levollinen taitto, miellyttävä paperi ja kunnon tekstit todistavat, että Finnish design yltää silloin tällöin taidemusiikkilevyihinkin. Kultakausi-teema mehustelee maamme kansallisromantiikan salskealla mieskuoromusiikilla ja näyttävällä maalaustaiteella, joten onneksi Susanna Petterson ja Kimmo Korhonen muistavat kirjoittaa myös pienen kansakunnan taideprojektin ongelmista.


Entäpä musiikillinen sisältö? Sibelius, Kuula, Madetoja ja Palmgren ovat kaluttua mieskuoro-ohjelmistoa, mutta Juha Kuivanen saa Polyteknikkojen Kuoron innostettua dynaamiseen, vaihtelevaan ilmaisuun. Hieman yllättäen teekkareilta luonnistuu parhaiten symbolisinen synkistely – etenkin Madetoja-jakson intensiivisyys vakuuttaa. Muutamassa kappaleessa bassojen mörinät (Terve, kuu) ja tenorien heleys (Ne tulevat taas) jättävät toivomisen varaa, eikä PK:n täsmällisyys ole koko ajan kilpaveljien eli YL:n luokkaa.

Linkki Rondo-lehden levyarvosteluun

Kultakausi-levyn arvostelu

Ilkka Ylönen, Muusikko, 1.5.2008
Polyteknikkojen Kuoro on satsannut levyynsä Kultakausi, jolla soi suomalaisia mieskuorolauluja. Levy on pakattu upeaan kirjaseen, jossa perusteellista tekstiä värittävät maalaustaiteemme hienoimmat taulut. Levyn toivotaan varmaan tarttuvan ainakin turistien matkaan. Kuoron on trimmannut iskuunsa Juha Kuivanen, joka myös vastaa siitä, että musiikissa säilyy miele ja tarkoitus. Polyteknikot laulavat puhtaasti ja sointuvin äänin. Finlandia-hymnin lauletusta versiosta Sibelius sanoi, että ”laulakoot, jos kerran haluavat”. Polyteknikotkin laulavat, kun kerran haluavat. Toisen säkeistön paisutus hieman pomppaa esiin. Rakastavassa kauniisti soolon laulava Petrus Schroderus joutuu korkeimmissa sävelissä hieman pinnistelemään.

Polyteknikkojen Kuoro: Kultakausi (Edel)

Juha Seitz, Ilkka, 19.4.2008


Vuonna 1900 perustettu akateeminen Polyteknikkojen Kuoro esiintyy säännöllisesti kotimaassa ja ulkomailla, mikä kuuluu ryhmän tiiviistä yhteissoinnista. Kultakausi-levyllä mieskuoro perkaa kansallista kulttuuriperimää Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Selim Palmgrenin teoksilla, joista etenkin Sibeliuksen Finlandia-hymni soi jylhän kauniisti. Kiitettävän aistikkaan kiekon ohessa kuluttaja voi perehtyä materiaaliltaan runsaaseen taidekirjaseen.


4/5 tähteä


Linkki Ilkka-lehden arvosteluun

Kultakausi

Reijo Kekkonen, Sulasol-lehti, 31.3.2008


PKCD20 Äänitys Mika Kopivusalo


Paitsi komea ja tyylikäs ulkonäkö, leimaa PK:n uutta äänitettä korkea laatu ja hieno ohjelmisto.


Suomalasen kansallisromantiikan keskeinen mieskuoro-ohjelmisto on tällä äänitteellä saanut hienot tulkinnat. Kuoro seuraa johtajan viittausta aktiivisesti ja laulaa mallikkaasti. Juha Kuivanen on päässyt hyvin sinuiksi kuoronsa kanssa ja tulosta on syntynyt.


Mahtava elämys on kuunneella levyä ja katsella samalla levykirjasen upeita maalauksia. Loistava lahjaidea esimerkiksi kuoroihmiselle, jolla on jo lähes kaikkea.

Kultakausi yhdistää musiikin ja kuvataiteet

Maija Rinne, Sulasol-lehti, 31.3.2008


Polyteknikkojen kuoro julkaisi helmikuun lopulla kansallisromanttisen levy-kirjan Kultakausi. Levyn kotelona toimii siis CD-kotelon kokoinen kirja, joka sisältää kansallisromantiikan aikaan liittyviä tekstejä ja kuvia taideteoksista.


Idea on hauska, eikä vastaavia pakkauksia näe ihan joka päivä. Mistä levy-kirjan idea oikein lähti?

”Kultakausi-tematiikka lähti liikkeelle taiteellisen johtajamme Juha Kuivasen tutkiessa maalaustaiteen Kultakausi-kirjaa, ja tästä seuranneesta ehdotuksesta hankkia levyn kansikuvaksi jokin tunnettu maalaus. Myöhemmin levyn graafinen suunnittelija Timo Jaakola keksi ajatuksen kultakauden musiikin ja kuvateosten yhdistämisestä poikkitaiteelliseksi kokonaisuudeksi”, kuoron puheenjohtaja Jouko Prami kertoo.


Levy sisältää Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan sekä Palmgrenin musiikkia. Kuvataiteilijoista esillä ovat Albert Edelfelt, Väinö Blomstedt, Helene Schjerfbeck, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Albert Gebhard ja Eero Järnefelt. Kirjan tekstit käsittelevät yleisesti kansallisromantiikan aikaa, taiteilijoita sekä heidän teoksiaan. Tekstien kirjoittajat Susanna Pettersson ja Kimmo Korhonen ovat taide- ja musiikkihistorian asiantuntijoita.

Yksi projektin merkittävimmistä tukijoista on Taidesäätiö Merita, jonka kokoelmista kirjan teokset on valittu. Taidesäätiö Meritan kokoelma on Nordean edeltäjäpankkien kahden viime vuosisadan aikana keräämä läpileikkaus suomalaista taidetta. Kokoelman pääpaino on kansallisromantiikan taiteessa.


Mutta miksi teemaksi valittiin juuri kansallisromantiikka? Kuoron johtajan Juha Kuivasen mukaan oli perusteltua nähdä kauden merkittävimpien säveltäjien mieskuorolaulujen tuotanto yhtenä kokonaisuutena, mieskuoro-genren kultakautena

”Henkilökohtaisesti minua puhuttelee tuo ilmaisuvoima sitä taustaa vasten, että kansakuntamme haki itsenäistymisensä vaiheissa innoitusta säveltäjiensä toiminnasta ja tämä kuohuva aika myös innoitti säveltäjiä”, hän kertoo.


Lukija ja kuuntelija saa siis levyn mukana tuhdin paketin kansallisromantiikkaa. Mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä myös vastaava kokoelma esimerkiksi nykytaiteesta ja -musiikista. Paketti olisi varmasti myös yllätyksellisempi kuin Kultakauden sisältö. Ajatus toisesta levy-kirjasta ei ole vieras kuoronjohtajallekaan.

”Mitään ei ole päätetty, mutta olen kyllä pyöritellyt tällaista ajatusta mielessäni”, Kuivanen mainitsee.


Kultakausi on kaunis kokonaisuus, englanninkielisten käännösten ansiosta mainio yrityslahja teekkareiden tarpeisiin ja vielä kätevä levykotelokin. Toisin kuin muovikotelot, se ei heti hajoa vaikka istuisi päälle.


www.kultakausi.fi

www.polyteknikkojenkuoro.fi


Linkki Sulasol-lehden artikkeliin

Tuliaisia kultakaudelta

Mikko Nortela, Karjalainen, 28.3.2008


Polyteknikkojen kuoro ja Juha Kuivanen: Kultakausi (Polyteknikkojen kuoro)


Vuonna 1900 perustettu polyteknikkojen kuoro on aikakaudelta, jota on totuttu kutsumaan suomalaisen taiteen kultakaudeksi. Kuvataiteeseen yleensä liitetty määre voidaan hyvin kytkeä muuhunkin kulttuurielämäämme, myös musiikkiin.


Suomen mieskuorojen herruudesta Ylioppilaskunnan kuoron kanssa kilvoitteleva kokoonpano osaa asiansa, mikä kuuluu esimerkiksi tälle levylle koottujen kultakauden sävellyksien lopukkeista. Sointi on selkeä, vahva ja puhdas. Esityksetkin toimivat hyvin, mutta masteroinnissa ääneen on tullut omituisia yläsäveliä ja vähän tukalaa pakkaantumista. Ne eivät tosin taida läheskään kaikkia mieskuorolaulun ystäviä häiritä.


Levyn lisäksi äänite on minikokoinen taidekirja, jossa esitellään kultakauden maalauksia. Tekstit toimivat hyvin ja kuvatkin on valittu mukavasti, joten englannin- ja suomenkielinen tuotos on mainio vieminen vaikkapa Keski-Euroopan matkoille.


Linkki Karjalainen-lehden arvosteluun

Kultakausi – Polyteknikkojen kuoro

Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen, 25.3.2008

http://www.ksml.fi/viihde/levyt/kultakausi-%E2%80%93-polyteknikkojen-kuoro(95524).ece


Tekniikan opiskelijoista koostuva Polyteknikkojen kuoro on levyttänyt suomalaisen taiteen kultakauden (1880-1910) kuoromusiikkia. Tekniikka ja taide kulkevat käsi kädessä hienosti soivalla levyllä. Vahva kuoroperinne ja uusi innovatiivinen ote kuuluvat Juha Kuivasen johtamassa vahvaotteisessa mieskuorossa.


Kanteletar on innoittanut Jean Sibeliusta Saarella palaa- ja Sortunut ääni -lauluissa. Teokset ovat lyhyitä ja soivat syvien vesien sylistä Kehtolaulun surumieliseen, mutta ilmavaan kehtoon. Kuoron sovitukset ovat rauhallisen ytimekkäitä, mutta nyansseja löytyy. Äänien sovitukselliset voimakkuuden erot ovat harkittuja eivätkä liian mahtipontisia muutoksia, vaikkakin Kun orjuus kaikkoaa jymähtää kaiuttimista hienosti.


Finlandia lähtee kiurun kirkkaudesta kauniiseen lentoon ja kuoro elää sävelillään tasapainoisesti ja pehmeästi. Tenorit soljuvat helmeillen Rakastava-laulussa, joka on hyvä osoitus pitemmästä kuoroteoksesta. Rakastava on Sibeliuksen mielenkiintoinen rakkauden ylistyksen lempeä sovitus ja teoksesta löytyy myös soolo-osuus, joka etenee kuoron taustaväreilyssä kuin kosketus. Rytmi, sävelkulut ja hidastukset puhuvat kaunista sävelten kieltä alkaen ja päättyen hiljaisuuteen. Sibeliuksen sävellyksissä aistii mystiikan ja traditiomaisen sävelten toiston.


Toivo Kuulan teoksissa on harsomaista pehmeää voimaa; Virta venhettä vie soi synkkien sävelmattojen ja syttyvien Eino Leinon sanojen matkassa kuljettaen venhettä kuoleman ja elämän kysymysten äärelle. Kuoro saa ladattua kysymykset ilmoille ja sielu vaeltaa etsien virran tyventä. Synkät vedet vellovat venheen ympärillä ja kuoron keinuva tyyli heittelee purtta pitkin pitkää jokea.


Leevi Madetojan sävellyksissä Polyteknikkojen kuoron tulkinta on kuin lainehtivaa viljaa tai kimmeltävää aallonharjaa. Liike ja sävelten jatkumo soi tarkasti. Madetojan musiikissa soivat mielen hiljaiset liikkeet. Kuoro taipuu hyvin Kultakauden runollisiin tulkintoihin. Säveltäjistä Selim Palmgren oli itse laulanut kuorossa ja näki säveltäessään myös kuoron sisäisen maailman.


Levyä ei ole laitettu tavalliseen cd-koteloon vaan se on kirjan osana. Kirjanen sisältää kultakauden maalareiden teoksia (Taidesäätiö Meritan kokoelmista) ja niihin liittyvän tekstin, joka valaisee taitelijoiden ajatuksia ja teoksiin kätkettyä symboliikkaa. Kokonaisuus antaa kuulijalle ja lukijalle kurkistusaukon kultakauteen ja sen muovaamaan tiehen suomalaisessa taiteessa.


Kirsi Taivainen


Kuvateksti: Kultakausi-kirjasta kuvittavat kauden maalaukset. Helene Schjerfbeckin Hiljaisuus, 1907. Niin kuin musiikki alkaa hiljaisuudesta, on teoksen henkilö rauhassa itsensä kanssa.

Polyteknikkojen kultakurkut

Sofia Ziessler, Polyteekkari, 12.3.2008


Polyteknikkojen Kuoro ja Juha Kuivanen: Kultakausi.


Polyteknikkojen Kuoron uusi levy, Kultakausi,

kokoaa suomalaisen taiteen

kultakauteen sijoittuvia mieskuoroteoksia.

Levy sisältää Jean Sibeliuksen,

Toivo Kuulan, Leevi Madetojan sekä Selim

Palmgrenin musiikkia. Juha Kuivasen johdolla kuoro puhaltaa totutulla varmuudella

raikasta eloa näihin klassisiin teoksiin.


Kultakaudeksi tai kulta-ajaksi kutsutaan

vuosiin 1880–1910 sijoittuvaa ajanjaksoa,

jolloin suomalainen taide sai kansallisen ilmeen

ja alkoi saada kansainvälistä tunnustusta.

Samaan aikaan sijoittuvat sortokaudet

ja kansallinen herääminen, joita saattoi käsitellä

vapaasti taiteen mielikuvien kautta.

Kuuluisimpia kuvataiteilijoita tuolta ajalta

olivat Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen,

Helene Schjerfbeck sekä Albert Edelfelt.


Kultakausi on ylistys suomalaiselle kulttuurille

niin sisällöllisesti kuin ulkoisestikin:

levy on tehty kirjaksi, joka sisältää huolellisen

kuvauksen ajanjaksosta sekä kuvia

tunnetuimpien taiteilijoiden taideteoksista

selityksineen. Erityisen hienoa on kuunnella

Sibeliuksen teoksia, joista mukana on luonnollisesti

kaikkien tuntema Finlandia. Sen

laajalle levinnyt maine ja symbolinen merkitys

asettavat kovat vaatimukset tulkinnan

ryhdikkyydelle ja tunnelataukselle – kuoro

onnistuu mielestäni oikein mallikkaasti välittämään

teoksen vaatiman arvokkuuden ja

kirkkauden. Nostan hattua Polyteknikkojen

Kuoron virkistäville miesäänille ja niiden

muodostamalle eheälle soinnille. Kuulostaa

aivan ammattilaisten työn tulokselta.