PK:sta julkaistut jutut lehdissä ja muissa medioissa

Hannu Lintu teki Kullervon historiaa

Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 24.10.2010


KONSERTTI

Tapiola Sinfonietta Tapiolasalissa, johtaja

Hannu Lintu,

Polyteknikkojen kuoro, valmennus Juha Kuivanen, Johanna Rusanen-Kartano, sopraano, Jorma Hynninen, baritoni. – Sibelius.


Hannu Lintu johti ensimmäisen kerran Jean Sibeliuksen Kullervon ja teki heti historiaa teoksen pitkässä lihaksi tulemisessa.


Sibeliushan pani Kullervon esityskieltoon ensimmäisten esitysten jälkeen. Uudelleen se otettiin esille vasta säveltäjän kuoltua, mistä pitäen suomalaiset kapellimestarit ovat lyöneet siihen omat leimansa.


Hannu Lintu oli omaksunut eräitä, varsinkin Paavo Berglundilta, periytyneitä korostuksia lisäten niihin omia terävöintejään ja mehevöintejään. Mutta ennen kaikkea hän uskoi kömpelöksi moitittuun teokseen kirjaimellisesti ja täydestä arvostaan.


Erityisen hätkähdyttäviä olivat monitahtiset tauot, jotka hitaiden tempojen vuoksi venyivät äärimmilleen. Lintu käänsi monet orkestroinnin ”heikkoudet” visionäärisen moderniksi sointikokeiluksi. Ihmeellisiltä kuulostivat minimalistisesti taustalla sykkivät sointikentät.


Silottelevan virtaviivaistamisen sijasta sinfonia ja oopperamainen draama saivat tehdä vaikutuksen erillään, elokuvamaisina leikkauksina. Traagisesta kaaresta syntyi yhteenveto jo Kullervon nuoruus -osan tuutulaulumaisessa poljennossa, jossa oltiin yhtaikaa Kullervon kehdon ja ruumiin äärellä.


Irrallisen tuntuisesta Kullervon sotaanlähdöstä Lintu synnytti röyhkeän piittaamattoman rinnakkaiskuvan draaman kaareen. Linnun ajoituksen taju oli mestarillinen. Suuri arkkitehtuuri oli graniitinlujaa, hiljaisuuden kannattelu uhkarohkeaa, polttoaineen syytäminen liekkeihin hurjaa.


Hannu Lintu piti puikkonsa kärjessä suuren maagikon tavoin niin esittäjiä kuin yleisöäkin, joka sävelten vaiettua ei hisahtanut lähes minuuttiin.


Ulkoa laulanut Polyteknikkojen Kuoro oli esityksen jyly kertoja. Rikkumattoman voiman kasvu oli vaikuttavaa, samoin heltyminen ”ihanan nurmen itkiessä”. Tapiola Sinfoniettan jousisto korvasi monisävyisellä artikuloinnillaan täysimittaisesti pienen kokonsa, ja kokonaisuutena orkesterissa oli kesytöntä iskuvoimaa. Jorma Hynninen on edelleen, 69-vuotiaana, ylittämätön Kullervo. Johanna Rusanen-Kartanon Kullervon sisar oli vaikuttavin kuulemani, suomalaismetsässä huhuilevan orvon wagneriaaninen draama.


Konsertin arvostelu HS:n web-sivustolla

Arvio: Kullervon kunniaton kohtalo

Ville Komppa, Amfion-verkkolehti, 23.10.2010

Tapiola Sinfonietta

Hannu Lintu, kapellimestari

Jorma Hynninen, baritoni

Johanna Rusanen-Kartano, sopraano

Polyteknikkojen Kuoro, valmennus Juha Kuivanen

Sibelius: Kullervo


Hannu Lintu. Kuva: Jonas Lundqvist

Jean Sibelius aloitti Kullervon (op. 7) säveltämisen Wienin-opintojensa loppupuolella keväällä 1891. Varhaiset yritelmät saksalaisen klassisromanttisen tyylin parissa olivat olleet korkeintaan persoonallisia, mutta lähinnä kai hieman taitamattomia (Sibeliusta opettaneen Robert Fuchsin mukaan ”barbaarisia ja raakoja”). Loppuvuoden ja talven 1891–92 aikana 26-vuotias Sibelius kuitenkin sai valmiiksi sävelkieleltään poikkeuksellisen, yli 70 minuttisen viisiosaisen teoksen isolle orkesterille, mieskuorolle ja kahdelle solistille. Saavutus on melkoinen, kun otetaan huomioon, että Sibeliuksella ei ollut suoraa mallia teokselleen. Vanhempien aikalaismestarien, Lisztin, Brahmsin, Brucknerin, Mahlerin tai Straussin monipolvisten romanttisten sinfonisten muotojen takana oli harjaantuminen klassisten esikuvien – kuten sonaattimuodon, rondon tai variaatiomuodon – parissa. Sibeliuksella oli vain mielikuvia, sekä ajatus uudesta, suomalaisesta sävelkielestä.

Kokemattomuus suurmuodon parissa aiheutti omat haasteensa, ja se näkyy etenkin kahdessa ensimmäisessä osassa (Johdanto ja Kullervon nuoruus) tiettynä improvisatorisuutena: ne koostuvat ikäänkuin joukosta kuvaelmia, joiden välillä on erinäisiä temaattisia yhteyksiä; rakenne on enemmän fantasiamainen kuin sinfoninen. Kullervon jälkeen valmistuneen sinfonisen runon, Sadun (En Saga, op. 9) ensimmäisen version muodossa on samanlaista sattumanvaraiselta haiskahtavaa rapsodisuutta. Sibelius kuitenkin kirjoitti Sadusta uuden, tiiviimmän ja dramaturgisesti ehjemmän version kymmenen vuotta myöhemmin. Kullervo sen sijaan jäi muokkaamatta, ja Sibelius kielsi sen esittämisen ensimmäisten, varhaisten esitysten jälkeen.

Kullervon hylkäämiselle on esitetty syyksi muun muassa sitä, että Sibelius pelkäsi leimautuvansa ”kansalliseksi” eli periferiseksi säveltäjäksi. Sibelius kielsi musiikissaan olevan suoria kalevalaisia runolauluvaikutteita, ja hänen numeroidut sinfoniansa (ensimmäinen vuodelta 1900) ovatkin sävelkieleltään ja muodoltaan universaalimpia, jos kohta erottuvasti sibeliaanisia. Niissä Sibelius osoitti olevansa sekä kosmopoliitti että omaperäinen – ottaneensa haltuun klassisromanttisen perinnön ja edistäneensä sekä muovanneensa sitä omiin tarpeisiinsa. Kullervo on kuitenkin erinomaisen kiinnostava soiva todiste nuoren Sibeliuksen hämmästyttävästä mielikuvituksesta, sekä kyvystä työstää improvisatorisen oloista, omintakeista materiaalia uskottavasti ja oivaltavasti.

Vaikka kaksi ensimmäistä osaa olisivat saattaneet kaivata Sadun kaltaista tiivistämistä, kolme jälkimmäistä toimivat erinomaisesti näinkin. Tekstin mukaantulo luo musiikillisille tapahtumille voimakkaan näyttämön sukurutsineen ja itsemurhineen, ja Sibelius onnistuu käsittelemään vaikeita aiheita vakuuttavasti ja dramaturgisesti oivaltavasti. Kolmannen osan, Kullervo ja hänen sisarensa huipentuminen kaameaan oivallukseen saa tarvittavan vastavoiman neljännen osan Kullervon sotaanlähtö maanisuudessaankin keveämmässä luonteessa. Näin myös viimeisen osan Kullervon kuolema voi iskeä täydellä voimalla. Toisaalta kolmannen osan rakastelukohtaus on jätetty orkesterille, siis sanoin kuvaamatta, mutta viimeisen osan kuolema todetaan vielä mieskuoron kammottavalla voimalla orkesterin kuvaaman omakätisen veriteon jälkeen.

Kullervo on siis kaikkea muuta kuin helppo teos. Esittäjien tehtävää lisäksi vaikeuttaa paikoin omaperäiset soitinnusratkaisut ja potentiaaliset balanssiongelmat kuoron, orkesterin ja solistien välillä. Vaarana on, että lopputuloksena on yksiulotteista sointikuvaa kapeassa rekisterissä, hieman kuin metsässä kontaten vailla puunlatvoja ja maan syviä onkaloita.

Siksipä Hannu Linnun huolellisesti valmistama ja johtama esitys tekikin minuun suuren vaikutuksen. Yksityiskohtiin, karaktereihin ja kokonaisdramaturgiaan paneutunut tulkinta soi laajalla paletilla, hiljaisten ja voimakkaiden sävyjen välillä oli aitoa, narratiivista kerroksellisuutta, ja yksitotisuuden sekä banaalisuuden vaarat vältettiin. Tapiola Sinfoniettan pienen jousiston virtuoottisen solistinen kamarimusiikillisuus vastasi ahneesti Linnun karakterisointeihin, ja erinomaisin avustajin vahvistetut puhaltajat ja lyöjät värittivät rohkeasti tarinan käänteitä. Juha Kuivasen huippuun virittämä Polyteknikkojen kuoro osoitti kykenevänsä raffinoituun, moni-ilmeiseen mieskuoroilmaisuun, ja kuoron ja orkesterin yhteissoinnissa oli sekä läpikuultavuutta että voimaa. Huippuluokan solistit, Jorma Hynninen ja Johanna Rusanen-Kartano esittivät Kullervon ja hänen sisarensa roolit inspiroituneesti ja tasapainoisesti – tosin kokonaisuus olisi saattanut kestää romanttisemman tai ehkäpä juurevammankin otteen. Esitys sai loppuunmyydyn Tapiolasalin yleisöltä ansaitsemansa innokkaat ja pitkät aplodit.

Ainoa epäonnistunut osanen oli asultaan ja osin sisällöltäänkin harrastelijamainen käsiohjelma, joka ei ollut Tapiola Sinfonietalle ominaista laatutyötä vaan KuoroEspoon melkoisen rupuinen persoonaton kopiokonetekele. Suurin epäkohta oli teostiedoissa, sillä käsiohjelmasta ei selvinnyt teoksen valmistumisvuotta, eikä juuri muutakaan teokseen liittyvää: ennen kaikkea osien nimet puuttuivat. Osoittaa melkoisen kömpelöä epäammattimaisuutta jättää Kullervon tapaisen draamallisen teoksen osien nimet pois käsiohjelmasta. Koska käsiohjelman epämääräisyyttä on ollut havaittavissa muissakin KuoroEspoon konserteissa, toivoa sopii, että epäkohtaan tartutaan vastaisuudessa asiaankuuluvalla vakavuudella.


Arvostelu Amfion.fi-sivustolla

Avanti esitteli sotien aikaista musiikkirintamaa

Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 16.4.2010

Avanti! sodassa Merikaapelihallissa, johtaja Jan Söderblom, Jorma Hynninen, baritoni, Polyteknikkojen kuoro, johtaja Juha Kuivanen, Otaniemen Kaiku, johtaja Tapani Länsiö, Sami Saikkonen, koreografia ja tanssi, Reija Heinonen, tanssi. – Pylkkänen, Kilpinen, T. Kuusisto, Raitio, Fougstedt, Turunen, Saikkola, A. Merikanto, Klami.


Konsertti. Kuoronjohtaja ja säveltäjä Martti Turunen luonnehti talvi- ja jatkosodan aikoja myös ”hermojen sodaksi”. Hermoja hoidettiin sävellyksillä, jotka ylistivät uhrisankaruutta, nostattivat henkeä, viihdyttivät, toivat unohdusta tai lääkitsivät surua.


Kari Kriikun ja toimittaja Antti Häyrysen seulomat sävellykset ulottuivat Yrjö Kilpisen uhoavasta Suomalaisten SS-miesten taistolaulusta Uuno Klamin sodanjälkeiseen, hallusinatorisen uupuneeseen Lauluun Kuujärvestä.


Konsertin teoksista Klamin kantaatin ohella vain Taneli Kuusiston nykyiseen virsikirjaan päätynyt Suomalainen rukous on jäänyt myöhempään käyttöön. Kapeus ja ristiriidattomuus tuppaavat vaivaamaan hengentuotoksia, kun epäilykselle ja kyselylle jää vähän sijaa.


Parasta yksiäänisen reippaissa mieskuorolauluissa oli Polyteknikkojen Kuoron ja Otaniemen Kaiun iskevä esiintyminen. Kilpinen sävelsi wagnerilaisen muinaistarun Nordische Heerfahrt todennäköisesti jo ennen Suomen liittoutumista Saksan kanssa.


Orkesteriteoksista Tauno Pylkkäsen Kullervon sotaanlähtö touhusi varsin persoonattomasti, kun taas Lauri Saikkolan Karjala palaa kertoi surullaan jotain myös sodan järjettömyydestä.


Nils-Eric Fougstedtin Uhmaajassa sinfoninen liike turvasi koossa pysymisen. Jatkosodan alkumenestyksen aikaan sävelletty Väinö Raition Voiton hymni tavoitteli hartaan pidättyvänä jotain yleispätevämpää.


Ensi kertaa tanssittuna nähtiin Raition Ballet grotesque. Sami Saikkosen koreografiassa valoisan maskuliininen ja sinisenharmaan feminiininen yhdistivät terävää ja pehmeää liikettä.


Vaikka baletti syntyi jatkosodan aikana, sen koneellisesti nytkyttelevä henki on peräisin aiemmalta vuosikymmeneltä.


Elävän linkin sota-aikaan toi pari kuukautta ennen jatkosodan syttymistä syntynyt Jorma Hynninen, jonka baritoni soi lakastumattoman vaikuttavasti. Avantia valppaasti ja varmaotteisesti luotsannut Jan Söderblom oli paneutunut teosten henkeen.


Linkki HS:n arvosteluun

Suomalainen mieskuorojoulu

Kare Eskola, YLE Radio 1, 17.12.2009


”Polyteknikkojen

”Joulu on meillä”, suomalaisia joululauluja. – Matti Salminen, basso, sekä Polyteknikkojen Kuoro/Juha Kuivanen.
(PKCD21)

Polyteknikkojen Kuoro on nimennyt oman tuoreen joululevynsä konservatiivisemmin. ”Joulu on meillä” tulee selväksi jo hämyisestä kannesta, jossa siloposkiset polyteknikot pitelevät kynttilöitä. PK:n itse julkaisema levy on äänitykseltään ja ulkoasultaan ammattimainen, kuten kuorolta on jo opittu odottamaankin. Hallittu ote jatkuu ohjelmistossa, jossa niiden kaikkien tutuimpien joululaulujen takuutunnelmaa raikastetaan muutamalla harvinaisuudella ja uusilla sovituksilla. Monet sovituksista on tehnyt orkesterisovittajana tunnettu Yrjö Hjelt, joka osoittaa hallitsevansa myös mieskuoron.

Parasta levyssä on PK:n yhtenäinen, lämmin ja puhdas sointi, jossa kuuluu myös aavistus suomalaisen miehen luontaista karheutta. Kuoron johtaja Juha Kuivanen on valmentanut etenkin ykköstenorien ohenteet esimerkillisen pakottomiksi.

Muutaman kappaleen solistiksi polyteknikot ovat houkutelleet emeritusbasso Matti Salmisen. Vibraton ja hengityksen suhteen Salminen ei ehkä ole kaikista linjakkaimmassa jouluterässä. Lämmin, soinnikas bassoääni luo kuitenkin lempeää joulutunnelmaa, ja esimerkillisesti Salminen pidättäytyy kaikesta oopperamylvinnästä.

Lue arvio YLE Radio 1:n web-sivuilta

Lauluja pukinkonttiin — Polyteknikkojen kuoro teki Matti Salmisen kanssa vuoden joululevyn

Kimmo Nevalainen, Karjalainen, 16.12.2009


”Polyteknikkojen

Hynttyyt yhteen. Polyteknikkojen kuoron johtaja Juha Kuivanen ja basso Matti Salminen poseeraavat kuoron edessa Joulu on meillä -kunniaksi. Levy on ollut menestys 40 000 kappaleen myynnillä.

Levyt

Polyteknikkojen Kuoro, Juha Kuivanen, joht, Matti Salminen, basso

Joulu on meillä

Omakustanne

Timo Turunen, Talvi-Maaria Turunen, Henna-Mari Luolamo, Tuomas A. Turunen

Valot tuhannet

Omakustanne

Maailman kauneimmat joululaulut

Universal

Polyteknikkojen kuoro teki Matti Salmisen kanssa vuoden joululevyn

Joululevyjen virta ei hyydy. Hieman voi jopa ihmetellä, miksi samoja tuttuja joululauluja kierrätetään uusille levyille vuodesta toistaan. Löytyykö uusista tulkinnoista jotain niin kiinnostavaa, että ne kannattaa levyttää, kun genren sisällä puhutaan kuitenkin pienistä eroista. Suureen irrotteluun ei varaa juuri ole.

Levyjä tehdään osittain tietenkin siksi, että ne menevät kaupaksi. Tämän syksyn ja alkutalven myyntimenestys on ollut Polyteknikkojen Kuoron yhdessä maestro Matti Salmisen kanssa levyttämä Joulu on meillä. Levyllä on yhteensä 19 laulua, joissa Salminen on seitsemällä solistina.

Suomen myydyimmäksi mieskuorolevyksi nousutta kokonaisuutta oli myyty marraskuun loppuun mennessä lähes 40 000 kappaletta, ja tällä kertaa voi nöyrästi myöntää, että ostava yleisö ei ole ollut väärässä.

Riihimäen varuskuntakirkossa äänitetyn levyn äänimaailma on lämmin, tasapainoinen ja rauhaisa. Vaikka Polyteknikkojen Kuorosta ja myös Matti Salmisesta löytyisi äänivaroja enemmänkin, sovituksissa on viisasta kyllä päädytty maltilliseen äänenvoimakkuuteen.

Se ei kuitenkaan tarkoita pliisuutta. Kuoro laulaa ja säestää Salmista juuri niin hyvin kuin Suomen parhaimmaksi tituleerattu kuoro voi tehdä.

Levy on eittämättä harras, mutta jäykkyyttä se ei tarkoita, vaan kunnioitusta tuttuja lauluja kohtaan. Sovitukset ovat hienovaraisia, ja esimerkiksi Tuikkikaa, oi joulun tähtöset soi niin kauniisti kuin ikinä voi.

Alle minuutin mittaisesta Joonas Kokkosen Jouluna-laulusta löytyy joulun riemua niin paljon, että sitä kuuntelisi ehdottomasti pidempääkin.

Heinillä härkien kaukalon -klassikosta kuullaan Jukka Linkolan sovitus ja perinteisten sovitusten lisäksi myös kuoronjohtaja Kuivanen näyttää osaamistaan.

Pienimuotoisemmin

Turusten kolmikko Timo, Talvi-Maaria ja Tuomas sekä Henna-Mari Luolamo ovat Pohjois-Karjalassa parhaillaan toisella Valot tuhannet -kiertueellaan, joka käsittää yhdeksän konserttia.

Konsertit keräsivät jo viime vuonna runsaasti kiitoksia, ja ehkä senkin innoittamana nelikko on julkaissut kiertueen nimeä kantavan Valot tuhannet -omakustanteen.

Levyllä on yhdeksän tuttua joululaulua Sylvian joululaulusta Tuikkikaa, oi joulun tähtösiin sekä yksi uusi, Tuomas A. Turusen säveltämä ja Talvi-Maaria Turusen sanoittama Revontulet.

Revontulet on kiinnostava uutuus joululaulurintamalla. Tuomas A. Turusen sävellys on modernissa laulettavuudessaan kaihoisa ja kaunis, Talvi-Maaria Turusen sanoitus surumielisyydessäänkin valoisa.

Laulu-uransa vielä alkupuolelle olevan kolmikon äänenpuhtaus on tarkkaa, ja tulkinnatkin toimivia ilman takakireyttä. Jos jotain haluaa toivoa levylle, paikoin ripaus tulkinnan lämpöä ei olisi ollut pahitteeksi. Tuomas A. Turunen säestää maltillisesti, mutta pääsee välillä näyttämään ripauksen musiikillisesta osaamisestaankin.

Joka tapauksessa Valot tuhannet on tasapainoinen kokonaisuus.

Modernimmin

Maailman kauneimmat joululaulut -kokoelma esittelee 15 laulua Olli Ahvenlahden akustisen orkesterin säestämänä. Liikkeellä ollaan hillityillä sovituksilla alkuperäisiä lauluja kunnioittaen muun muassa haitarin ja kanteleen voimin.

Jari Sillanpään, Irinan, Maria Lundin, Tarja Turusen, Mikko Kuustosen ja Veeti Kallion solisteeraama cd on kokonaisuutena epätasainen.

Esimerkiksi Veeti Kallion tulkinta Kuului laulu enkelten -laulusta ei mieltä juuri lämmitä. Jylhyyttä ja voimaa tutusta gloria-niekutuksesta ei löydy. Mikko Kuustosen suoritus En etsi valtaa, loistoa -laulussa kuulostaa lähinnä laiskalta. Uusia lauluja on kaksi, Kuustosen Joulun rauhaa, joka on lempeä Leonard Cohen -tyyppinen valssi sekä Ahvenlahden ja Heimo Hatakan Hiljaisin Helsinki, Irinan ja Kuustosen tulkitsema iskelmä, jolla joulun kanssa ei juuri ole tekemistä.

Sovitusten erikoisuus on, että joihinkin lauluihin on ympätty mukaan toisessa tilassa äänitettyjä Cantores Minores -pätkiä samoista lauluista. Osa sovituksista toimii, osa ei.

Mukana on myös duettoja. Lundin ja Sillanpään Sylvian joululaulussa Lundin ääni ei riitä Sillanpään rinnalla, Arkihuolesi kaikki heitä -laulussa Kallion ja Turusen äänenmuodostuksen ero kuuluu häiritsevästi.

Levyavostelu Karjalainen-lehden sivuilla

Polyteknikkojoulu

Hannu Hirvelä, Kaleva, 10.12.2009


”Joulu

Joulu on meillä. Polyteknikkojen Kuoro. Johtaja Juha Kuivanen. Matti Salminen, basso. PKCD 2009.

Polyteknikkojen Kuoro hakee joululevyjen paljoudessa omalle äänitteelleen profiilia ja näkyvyyttä kuuluisalla solistilla ja televisiomainonnalla.

Levyn musiikillinen sisältö on hyvä sekoitus klassikkoja ja harvinaisempia lauluja. Einojuhani Rautavaaran ja Joonas Kokkosen joululaulut laajentavat kokonaisuutta uudemman musiikin suuntaan, vaikka säveltäjät pitäytyvätkin kohtuullisen tiukasti joulumusiikin ilmaisuperinteessä.

Juha Kuivasen johtama kuoro laulaa eloisasti ja sävykkäästi. Se osoittaa, että mieskuoro voi tarvittaessa soida myös herkän ilmavasti. Kappalevalinnat ja tulkinnat väistelevät taitavasti joululaulukokoelmia helposti vaivaavaa yksivakaisuutta.

Matti Salminen vierailee levyllä seitsemän laulun verran ja tuo mukanaan maailmantähden glamouria. Salmista hyödynnetään voimakkaasti myös markkinoinnissa, vaikka bassosolistin musiikillinen merkitys jää levyn kokonaisuudessa pieneksi.

Joululevy uppoaa lahjakansaan kuin riisipuuro

Ilkka Pernu, Tori – Tampereen kaupunkilehti, 9.12.2009

Vaikka joululevyn myyntiaika on noin kuukauden mittainen, on se silti kultakaivos levy-yhtiölle.

– Pääsyy miksi joululevyjä julkaistaan on se, että jouluna soi määrätty valikoima musiikkia. Samoihin versioihin kyllästyy helposti. Artistit haluavat tehdä omat versiot, kertoo Universal Musicin markkinointijohtaja Kimmo Kivisilta.

Joululevy on suosittu joululahja – siitäkin huolimatta, että joululaulujen tehosoittoaika on juuri ennen jouluaattoa ja lahjojen avaamista.

Esimerkiksi Tori-lehden joululevyarviossa mukana oleva Maailman kauneimmat joululaulut -levy on myynyt yli 10 000 kappaletta.

Tämän joulun yllättäjä on kuitenkin ollut Polyteknikkojen kuoron ja Matti Salmisen Joulu on meillä -levy, jota on myyty jo 40 000 kappaletta eli platinaraja on rikkoutunut jo kymmenen tuhatta levyä sitten. Samalla se on on kautta aikojen myydyin suomalainen mieskuorolevy.

Vaikka joululevyn myyntisesonki on kerralla lyhyt, se on silti helppo nostaa joka vuosi uudelleen myyntiin. Vanhat joululevyt ovat siinä mielessä pitkäikäisempiä kuin monet muut levyt.

[Kuva Suvi Teräsniskan levyn kannesta]

Kuvateksti: Tori-lehden arvion mukaan Suvi Teräsniskan joululevy on stereotyyppinen julkaisu. Nuori iskelmälaulaja tulkitsee uusia ja vanhoja joululauluja pliisusti.

Linkki alkuperäiseen juttuun

Joululevyissä myy perinne ja paikallisuus

Susanna Siironen, YLE Oulu, 9.12.2009

Joululaulut raikaavat taas kaupoissa, radiossa ja kotonakin. Joululevymarkkinoilla paikallisuus ja perinteisyys ovat valttia. Kaupassa joululevyt nostetaan esille loka-marraskuun vaihteessa. Tänä vuonna uutuuslevyistä esimerkiksi Polyteknikkojen joululevy on jo myynyt platinaa.

Joulukuussa liikkeessä kuin liikkeessä soi perinteiset joululaulut. Ennen kuin joulu on edes aluillaan, on jokainen meistä tahtomattaankin kuullut laajan repertuaarin erilaisia joululauluja. Siksi onkin positiivinen yllätys, että astuessa sisään musiikkiliike Musiikki-Kullakseen korviin ei kantaudu Nissepolkka, vaan jotain aivan muuta.


– Ei täällä ole aamulla mikään kiire laittaa musiikkia soimaan, kun tulee töihin. Päivän kun kuuntelee musiikkia, niin hiljaisuus on taivaallista, kassan takana hääräävä Markku Hänninen nauraa.

Paikallisuus myy

Hänninen kertoo, että joulumusiikin myyntiin varaudutaan jo hyvissä ajoin ja joululevyt nostetaan esille loka-marraskuun vaihteessa. Tänä vuonna uutuuslevyistä esimerkiksi Polyteknikkojen joululevy on jo myynyt platinaa.

Hännisen mielestä paikallisuus on selkeä myyntivaltti joululevyrintamalla.


– Haukiputaan kirkon kamarikuoron julkaisu Riemuisa joulu ja Joose Vähäsöyringin Betlehem – hartaita joululauluja ovat meillä ihan ykköslevyjä.

Hänninen ei osaa arvioida, onko paikallisuus myyntivaltti muuallakin Suomessa. Oulussa kuitenkin paikalliset osaajat tuntuvat menevän kaupaksi ja Hänninen nostaa esille myös viime vuonna ilmestyneen Soivan Siilen joululevyn.


– Soivan Siilen joululevy julkaistiin jo vuosi takaperin, mutta se tuli silloin markkinoille vasta muutama päivä ennen joulua, eikä sitä ei oikein ehditty myymään. Tänä jouluna se on sitten alkanut myydä ja levy onkin tavallaan tämän vuoden uutuus.

Perinteisiä säveliä

Joululevyä valitessa ei mikä tahansa levy käy. Osa asiakkaista haluaa löytää levyltään juuri tietyt kappaleet, kun taas toiset tahtovat kuunnelle joulun ilosanomaa oman lempiartistin laulamana.

Vaikka joka vuosi tehdään uusia joululauluja, pitävät perinteiset kappaleet silti pintansa. Jouluyö, juhlayö, Varpunen jouluaamuna ja muut klassikot sisältävät Hännisen mielestä joulun perussanoman.


– Kyllähän se joulunsanoma on niissä vanhoissa lauluissa. Se on ihan sama laajemmassakin mittakaavassa, että kyllähän se vanha musiikki ja vanhat hitit myy koko ajan.

Linkki alkuperäiseen juttuun YLE:n sivuilla

Polyteknikkojen Kuoro teki joulun hittilevyn

Veli-Matti Henttonen, Salon Seudun Sanomat, 9.12.2009

Kuorossa laulaa myös salonseutulaisia

Polyteknikkojen Kuoron joululevy Joulu on meillä on noussut yhdeksi vuoden kotimaisista hittilevyistä. Levyä on myyty jo lähes 40 000 kappaletta eli se on jo nyt kautta aikojen myydyin suomalainen mieskuorolevy.

Juha Kuivasen johtaman kuoron vahvuus on vähimmillään yli 60 laulajaa. Vuonna 1900 perustetun kuoron nimivahvuus on tätä nykyä 73 laulajaa. Muakana on myös laulajia Salon seudulta. Tuoreella levyllä laulavat halikkolaislähtöiset tenori Elmo Allén ja basso Timo Vesterinen. Tenori Juha Wallius on kotoisin Muurlasta.

Kuoron solistina levyllä vierailee basso Matti Salminen. Salminen on kiinnitettynä tällä hetkellä Zürichin oopperaan, ja hän esiintyy vakituisena vierailijana maaiman johtavissa oopperataloissa.

Nyt kuorossa laulavista salonseutulaisista pisimpään on mukana ollut vuonna 1997 valmistunut Timo Vesterinen. Pisimpään kuorossa on viihdytty noin neljännesvuosisata.

– Tämä on meille mukana oleville ainutlaatuinen tilaisuus tehdä musiikkia niin opiskeluaikana kuin sen jälkeenkin, Vesterinen kertoo.

Tuore joululevy on Polyteknikkojen Kuoron kolmas jouluaiheinen äänite. Tekniikan opiskelijoiden kuorolta on ilmestynyt vuosien saatossa kaikkiaan runsaat parikymmentä levyä.

Kuoro laulaa pääasiassa klassista musiikkia madrigaaleista nykymusiikkiin. Ohjelmistosta löytyy myös viihdettä suomi-iskelmistä serenadeihin.

– Joululevymme ovat kaikki olleet erilaisia. Nyt tarjoamme joulun klassisia lauluja, Timo Vesterinen kertoo.

Joulu on meillä -levyltä löytyvät monet rakkaat ja ajattomat klassikot, kuten Varpunen jouluaamuna, On hanget korkeat, nietokset, Heinillä härkien kaukalon ja Jouluyö, juhlayö.

Levyn platinarajan rikkouduttua Polyteknikkojen Kuoro päätti liittyä mukaan Hyvä joulumieli -keräykseen. Jokainen 30 000 kappaleen platinarajan ylityksen jälkeen myyty levy kerää euron hyväntekeväisyyteen.

– Päätimme osallstua keräykseen, koska halusimme luoda hyvää joulumieltä ja jakaa menestystämme, kuoron puheenjohtaja Markus Lehtonen keroo.

Juha Kuivasen mukaan kuoro on erittäin tyytyväinen siihen, että kuoron tuore tunnelmallisten joululaulujen levy on herättänyt suurta kiinnostusta.

Levy toteutettiin omin voimin

Joulu on meillä -levy toteutettiin omakustanteena pitkälti kuorolaisten omin voimin. Isosta kuorosta löytyi osaajia moneen lähtöön. Levyn ulkoasun suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut Elmo Allén. Muutoinkin kaikki levytuotannon käytännön asiat hoidettiin kuorolaisten toimesta itse, jopa oman kustannusyhtiön perustamisesta lähtien.

– Yhteistyötä siivitti teekkarihuumori, Timo Vesterinen tiivistää.

– Kuorolla on ammattimainen ote, vaikka tekemisessä olikin tietysti teekkarimainen pilke silmäkulmassa. Teekkareiden kanssa oli hauskaa tehdä töitä, nahoituksessa hommat sujuivat tehokkaasti ja saimme äänemme soimaan hyvin yhteen, Salminen kehuu puolestaan yhteistyötä.

Polyteknikkojen Kuoron tuore joululevy Joulu on meillä on tehnyt suomalaisen mieskuorolaulun historiaa. Joulunajan hittilevyä on myyty jo noin 40 000 kappaletta.

Klassiset joululevyt

Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen, 3.12.2009

Joulurauhaa tarjoillaan tänäkin vuonna monisävyisin musiikillisin kattauksin. Into levyttää tuttuakin tutumpia joululauluja ei ole hiipunut; klassikot Jouluyö, juhlayö, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien kaukalon ja On hanget, korkeat nietokset soivat levyltä toiselle.

Perinteiset laulut johdattelevat joulun tunnelmaan, mutta joskus kaipaisi joululevyhin myös uusia ja harvinaisempia joululauluja, joissa sanaa joulu ei tarvitsi aina mainita vaan joulun tunnelmaa voisi etsiä toisinkin sanoin ja sävelin. Tärkein tarkoitus kuitenkin musiikilla kuin musiikilla on tuoda kuulijalle joulun rauhan ja suvaitsevaisuuden sanomaa, aikaa pysähtyä ja iloita.

Joulukattauksen taiteellisesti tinkimätöntä antia edustaa Polyteknikkojen kuoron Joulu on meillä -levy, jossa tunnettuja joululauluja kuullaan Juha Kuivasen johtaman kuoron ja vierailevan solistin, Matti Salmisen, esittämänä. Tekninen kuoro soi myös teknisesti hyvin ja toteutus on hiottu. Kuoron tulkinta on tasapainoinen, tuore ja tukee täysipainoisesti Salmisen tyylikästä ja selkeätä basson jyminää.

Koko artikkeli Keskisuomalaisen web-sivuille