Arviot PK:n levyistä mediassa

Klassiset joululevyt

Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen, 3.12.2009

Joulurauhaa tarjoillaan tänäkin vuonna monisävyisin musiikillisin kattauksin. Into levyttää tuttuakin tutumpia joululauluja ei ole hiipunut; klassikot Jouluyö, juhlayö, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien kaukalon ja On hanget, korkeat nietokset soivat levyltä toiselle.

Perinteiset laulut johdattelevat joulun tunnelmaan, mutta joskus kaipaisi joululevyhin myös uusia ja harvinaisempia joululauluja, joissa sanaa joulu ei tarvitsi aina mainita vaan joulun tunnelmaa voisi etsiä toisinkin sanoin ja sävelin. Tärkein tarkoitus kuitenkin musiikilla kuin musiikilla on tuoda kuulijalle joulun rauhan ja suvaitsevaisuuden sanomaa, aikaa pysähtyä ja iloita.

Joulukattauksen taiteellisesti tinkimätöntä antia edustaa Polyteknikkojen kuoron Joulu on meillä -levy, jossa tunnettuja joululauluja kuullaan Juha Kuivasen johtaman kuoron ja vierailevan solistin, Matti Salmisen, esittämänä. Tekninen kuoro soi myös teknisesti hyvin ja toteutus on hiottu. Kuoron tulkinta on tasapainoinen, tuore ja tukee täysipainoisesti Salmisen tyylikästä ja selkeätä basson jyminää.

Koko artikkeli Keskisuomalaisen web-sivuille

Salmisen klassikoita

Essi Salonen, Kotiliesi 23/2009, 1.12.2009

Polyteknikkojen Kuoron ja mestaribasso Matti Salmisen yhteinen joululevy Joulu on meillä tarjoaa helmiä hiljentymiseen. Juha Kuivasen johtama teekkareiden kuoro ja Salmisen tumma basso soivat upeasti yhteen. Lokakuussa ilmestynyt levy oli hitti jo syntyessään. Se on jo rikkonut kultalevyn 20 000 kappaleen rajan.

Joulu on meillä

Polyteknikkojen Kuoron musiikkikustannus Oy, 2009)

Joulu on meillä

Jussi Mattila, Sulasol-lehti 4/2009, 24.11.2009


Polyteknikkojen kuoro, johtaa Juha Kuivanen

Matti Salminen, basso

PKCD21 Äänitys: Mika Koivusalo


Espoon Otaniemeen sijoittuvan Polyteknikkojen kuoron levy välttää

joululevyjen ohjelmistolliset karikot tyylikkäästi.

Ohjelmistovalinnoissa on sekoitettu viisaalla tavalla tuttua ja

vieraampaa, tuttuihin lauluihinkin on usein haettu uutta sovituksellista

lähtökohtaa. Juha Kuivasen ohjauksessa kuoro on kehittynyt

instrumenttina, kuoron sointi on valoisa ja kirkas. Vastapainona kuoron

bassoriviin jää kaipaamaan hivenen lisää muhevuutta – sitä kyllä

nuoristakin miesäänistä pitäisi löytyä. Ajan trendi taitaa kuitenkin

olla nuorten miesten kuoroilla päinvastainen.


Polyteknikkojen kuoro jatkaa edellisestä levystä tutulla viimeistellyllä

linjallaan – levykokonaisuutta muotoillut teekkariryhmä on tehnyt

ansiokasta työtä ja levy on jo saavutetun myyntimenestyksensä ansainnut,

ehyt ja tasapainoinen. Hieman taustatietoa levyllä olevasta

laulumateriaalista – etenkin varta vasten tälle levylle tilatuista

sovituksista – jää kaipaamaan.


Levyltä nousevat mukavasti esiin Joonas Kokkosen kolme joululaulua.

Matti Salmisen basso soi muhevan ryhdikkäänä, kuitenkin herkkänä, ja

kuoro säestää lämminsointisesti. Kaikki Salmisen laulamat seitsemän

kappaletta tällä levyllä ovat kuorolle Yrjö Hjeltin sovittamia. Hjeltin

sovituksissa on herkkää tunnelmallisuutta ja raikkautta, joskin

ajoittain hän käyttää kuoroa hivenen instrumentaalisesti, kaikki

materiaali ei aina istu aivan mietitysti ihmisäänelle. Hienosti PK silti

säestystehtävissään onnistuu.


Mukavia todella kuuntelemisen arvoisia helmiä levyllä ovat Noël

Nouvelet sekä Griegin Ave Maris Stella. Kuoronjohtaja Juha

Kuivanen on tällä levyllä esillä myös sovittajana. Kolme

kuningasta toimii hienosti, hyvällä rytmiikalla ja dynamiikalla.


Juha Kuivanen on tehnyt instrumenttinsa kanssa päämäärätietoista ja

rohkeaa työtä, tälläkin levyllä persoonallinen ote kuuluu mm. joissakin

tempovalinnoissa. PK on todella hyvällä tiellä ja ainakin levytysten

perusteella pystyy haastamaan mainiosti muita pääkaupunkiseudun

opiskelijamieskuoroja.


Parhaiten levyn kokonaisuutta kuvaa tunnelmallisuus. Mika Koivusalon

äänitys antaa kuoron soinnille hienosti tilaa, mikä osaltaan lisää

lauluista välittyvää lämmön tuntua. Joulun tunnelma läikähtää kyllä

paatuneimmankin joululaulujen kyllästämän sielun syvyyksissä tämän levyn

myötä.

Levyt: Polyteknikkojen Kuoro: Kultakausi

Hanne Orrenmaa, Ilkka, 1.11.2008

Juha Kuivasen luotsaama Polyteknikkojen kuoro on täydellinen vastakohta räkä poskella hoilaavalle teekkariremmille. Tämä peräti 108-vuotias kuoro kuuluu maamme mieskuorojen ehdottomaan eliittiin.

Kuoron uusin levy on niin upea läpileikkaus suomalaisen taiteen kultakauteen, että sen soisi olevan jokaisen isänmaallishenkisen taiteenrakastajan kokoelmissa. Kuoro laulaa levyllä yksinomaan suomalaisen taiteen kulta-ajaksi nimetyn kauden, 1800-ja 1900-luvun taitteen merkittävimpien mieskuorosäveltäjien tuotantoa.

Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin sävelet soivat Polyteknikkojen kuoron käsissä uljaina ja paikoin jopa loistokkaina. Levyn helmiä ovat Sibeliuksen Rakastava-sarja, Finlandia ja Sydämeni laulu, ja – ainakin eteläpohjalaiselle kuuntelijalle – Kuulan neljä laulua, upeimpana Virta venhettä vie.

Levyn mukana seuraa suomalaista kuvataidetta esittelevä kovakantinen pikkukirja. Kerta kaikkiaan aseistariisuvan upea paketti.

Arvostelu Ilkka-lehdessä

Kuvan ja musiikin kultakausi

Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 7.9.2008


MIESKUORO. Suomen maalaustaiteen ja musiikin yhteistä, 1900-luvun alun kahta puolen sattunutta kultakautta hakee Polyteknikkojen kuoro Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin mieskuorolauluilla. Esimerkkimaalauksin kuvitettu ja valaisevin tekstein varustettu kirjanen käy kauniista lahjasta.


Musiikki on enimmäkseen suruisaa ja hämyisää, eikä onnea huudeta julki: Suomen kesä on kaunis – mutta lyhyt. Poikkeavinta on Madetojan Talvinen Tiber arkaisoivan avosointisine rinnakkaiskulkuineen. Sibeliuksen Terve kuu ja Humoreski edustavat levyn reipasta ja kujeilevaa antia. Juha Kuivasen tulkinnoista puuttuu mieskuoron raskas uho, kun sijalla on melko vivahteikas, lyyrisiin sävyihin taipuva äänenanto. Korkeissa forteäänissä PK:n tenorit ovat ahtaalla, mutta muuten sointi on tasapainoinen, taipuisa, tarvittaessa jykeväkin.


HS – Kulttuuri – 7.9.2008 – 1062 merkkiä – 1. painos


Kultakausi. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. PKCD. 23,50 e.


Arvostelu HS:n Digilehdessä (vaatii käyttöoikeuden)

Polyteknikkojen Kuoro: Kultakausi

H.O., ET-lehti 8/2008, 27.5.2008


Tämän levyn soisi olevan jokaisen suomalaisesta taidehistoriasta ja mieskuorolaulusta kiinnostuneen levyhyllyssä, niin hieno on levyn mukana tuleva taideopas. Juha Kuivanen luotsaa kuoroaan taidolla ja tiedolla. Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin tunnetuimmat mieskuoroteokset soivat upeasti.


Kenelle: Isänmaalliselle taiteiden harrastajalle.

Kultaan valetut kuvat ja sävellykset

Matti Lehtonen, Turun Sanomat, 11.5.2008
• Kultakausi. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. PKCD 2008.


Synesteettiset ilmiöt ja pohdinnat ovat kiehtovia niin avantgardistisissa kuin perinteisissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi 1800-1900-lukujen vaihteen sävel- ja kuvataiteen asettamista rinnakkain voi tuskin pitää minään yltiölennokkaana ideana, mutta tapaa jolla Polyteknikkojen kuoro (PK) tekee sen, on syytä kehua ehdottoman tyylikkääksi ja toimivaksi.


PK:n viimeisin levy Kultakausi pitää nimittäin sisällään tarkoin valikoidun katsauksen mainitun ajankohdan mieskuoromusiikkiin ja maalaustaiteeseen. Levyn kansien sisään on noukittu kahdeksan maalausta ns. kultakaudelta, muun muassa Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Halosta ja Järnefeltiä, sekä itse levylle Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan ja Palmgrenin sävellyksiä.


Niin musiikki kuin maalauksetkin on varustettu kompakteilla mutta sopivan syvällisillä esittelyteksteillä.


Modernia ja paatoksetonta.


PK on laulanut vuodesta 2004 Juha Kuivasen johdolla. Tuona aikana uusi johtaja vaikuttaa tehneet määrätietoista työtä kuoron soinnin muokkaamisen saralla. En syytä PK:ta peesaamisesta, mutta päämääränä tuntuu olevan samanlainen homogeeninen ja keveä soundi kuin Ylioppilaskunnan Laulajilla.


Ja varsin huomattavia tuloksia Kuivanen onkin jo muutamassa vuodessa saavuttanut. Sointikuva ei falskaa minkään stemman osalta ja balanssikin on mallikelpoisessa jamassa. Ohenteella laulava ykköstenori yltää helposti korkeaan rekisteriin ja kellaribassot hoitelevat örinäosuuden tuhdisti esimerkiksi Sibeliuksen laulussa Terve kuu.


Kuivasen tulkinnallinen ote edustaa modernia, paatoksetonta linjaa, mikä nyt tietenkään ei ole erityisesti allekirjoittaneen mieleen. En missään nimessä kaipaa vuosikymmenten takaisia kauheita maneereita hirvittävine glissandoineen ja veteline tempoineen.


Sen sijaan pitäisin laveampia agogiikkaratkaisuja yhä arvossaan. Tosin esimerkiksi Kuulan Virta venhettä -laulussa PK maalaa eteemme musiikin ja tekstin mitä pateettisimmat tunnelmat ja syvämietteisimmät pohdinnat sangen kouraisevasti.


Mutta monessa muussa laulussa tempo on minun makuuni liian kerkeä. Puhumme nyt tietenkin pelkästään makuasioista.


PK:n suorituksille voi antaa avokätisesti tunnustusta rytmisestä tarkkuudesta ja sävelpuhtaudesta. Kuoro niinikään tavoittaa pääasiassa laulujen ominaistunnelman koskettavasti.


Petrus Schroderus laulaa komeasti Rakastavan tenorisoolon – viljellen tosin korkeissa sävelissä ehkä hiukan liikaa italialaismaneereja.



Linkki Turun Sanomien arvosteluun

Sibelius ym. (Kultakausi)

Kare Eskola, Rondo, 1.5.2008


Tällaista levypakettia kelpaa silmäillä! Hienot kuvat, levollinen taitto, miellyttävä paperi ja kunnon tekstit todistavat, että Finnish design yltää silloin tällöin taidemusiikkilevyihinkin. Kultakausi-teema mehustelee maamme kansallisromantiikan salskealla mieskuoromusiikilla ja näyttävällä maalaustaiteella, joten onneksi Susanna Petterson ja Kimmo Korhonen muistavat kirjoittaa myös pienen kansakunnan taideprojektin ongelmista.


Entäpä musiikillinen sisältö? Sibelius, Kuula, Madetoja ja Palmgren ovat kaluttua mieskuoro-ohjelmistoa, mutta Juha Kuivanen saa Polyteknikkojen Kuoron innostettua dynaamiseen, vaihtelevaan ilmaisuun. Hieman yllättäen teekkareilta luonnistuu parhaiten symbolisinen synkistely – etenkin Madetoja-jakson intensiivisyys vakuuttaa. Muutamassa kappaleessa bassojen mörinät (Terve, kuu) ja tenorien heleys (Ne tulevat taas) jättävät toivomisen varaa, eikä PK:n täsmällisyys ole koko ajan kilpaveljien eli YL:n luokkaa.

Linkki Rondo-lehden levyarvosteluun

Kultakausi-levyn arvostelu

Ilkka Ylönen, Muusikko, 1.5.2008
Polyteknikkojen Kuoro on satsannut levyynsä Kultakausi, jolla soi suomalaisia mieskuorolauluja. Levy on pakattu upeaan kirjaseen, jossa perusteellista tekstiä värittävät maalaustaiteemme hienoimmat taulut. Levyn toivotaan varmaan tarttuvan ainakin turistien matkaan. Kuoron on trimmannut iskuunsa Juha Kuivanen, joka myös vastaa siitä, että musiikissa säilyy miele ja tarkoitus. Polyteknikot laulavat puhtaasti ja sointuvin äänin. Finlandia-hymnin lauletusta versiosta Sibelius sanoi, että ”laulakoot, jos kerran haluavat”. Polyteknikotkin laulavat, kun kerran haluavat. Toisen säkeistön paisutus hieman pomppaa esiin. Rakastavassa kauniisti soolon laulava Petrus Schroderus joutuu korkeimmissa sävelissä hieman pinnistelemään.

Polyteknikkojen Kuoro: Kultakausi (Edel)

Juha Seitz, Ilkka, 19.4.2008


Vuonna 1900 perustettu akateeminen Polyteknikkojen Kuoro esiintyy säännöllisesti kotimaassa ja ulkomailla, mikä kuuluu ryhmän tiiviistä yhteissoinnista. Kultakausi-levyllä mieskuoro perkaa kansallista kulttuuriperimää Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Selim Palmgrenin teoksilla, joista etenkin Sibeliuksen Finlandia-hymni soi jylhän kauniisti. Kiitettävän aistikkaan kiekon ohessa kuluttaja voi perehtyä materiaaliltaan runsaaseen taidekirjaseen.


4/5 tähteä


Linkki Ilkka-lehden arvosteluun